Kuvavisalle jatkoa. 3-4-5-5-6 viikkoa tiineyttä takana. Jännitys tiivistyy.

Fanni on selvästi pienempi kuin viimeksi tähän aikaan, mutta ainakin yhden on tunnettu liikehtivän. Toivotaan, että sillä on myös sisko tai veli. Ja mieluiten tietysti molemmat. Viikon päästä on vuorossa rouvien vaihto; Fanni tulee mammalomalle ja Helmi jää huolehtimaan, että valtakunnassa on kaikki hyvin Tampereella.

Joulu vietettiin perheen parissa Tampereella. Olin varmasti viime vuonna kiltti, kun joulupukki toi tälläisen:

Kuva www.electrolux.fi

Se on hieno! Ja mikä parasta: se silittää, mikä on merkittävä ero edeltäjäänsä. Pidän teidät blogin lukijat ajantasalla myös vaatehuoltoni osalta. Tarkkaavaisimmat saattavat muistaa postauksen pyykkitelineestä. Lisättäköön tässä kohtaa, että teline on vaihtunut, verkkarit ei.

Lahjoja oli perheen pikkuväen lisäksi avaamassa myös kaikki kuusi nelijalkaista. Ei-valkea joulu toi merkittävästi lisäpuhdetta 24 tassun kanssa, mutta se ei tunnelmaa latistanut, eikä vauhtia hidastanut.

Kuva syksyltä, mutta hyvin olisi voinut olla jouluna otettu.

Löydettiin me vähän sitä valkoistakin.

Ei nyt ihan Winter Wonderland, mutta parempi kuin ei mitään.

Nopeasti se aika vain menee, vaikka odottavalla se on tunnetusti pitkä. Fanni on ollut tarkastelun alla mahdollisten tiineyden merkkien suhteen. Nyt on kulunut neljä viikkoa astutuksesta, eikä vielä voi kuin arvailla. Fannista on tullut ahne, alkoi kuulemma jopa varastelemaan pöydiltä, mikä ei ole kuulunut tapoihin. Tavattu myös rappusissa joulutorttu suussa. Läheisyyden tarve on kuulemma niinikään kasvanut, ja onpa Fanni voinut pahoinkin. Merkkejä siis on ilmassa, mutta vielä ei uskalla sanoa varmaksi suuntaan eikä toiseen. Peukut pystyssä edelleen!

Tiineyskuvavisa tuo mukavasti jännistystä. Vasemmalla kolme viikkoa ja oikealla neljä.

Eiköhän tämä mysteeri selviä muutaman viikon kuluttua, ja helmikuun alussa viimeistään!

Fanni on astutettu, joten mikäli toiveet toteutuvat, odotetaan Fannin ja Phinnin pentujen syntyvän helmikuun ensimmäisinä päivinä. Joulun jälkeen voidaan odottaa ensi merkkejä, nyt vain peukut pystyyn!

Fanni Phinn

                                                Kuva Siru Remes

FIN EE MVA Tanzara Edelweiss - FI MVA Bisbee Nottingham Minstrel

Viime viikonloppu vietettiin Jyväskylässä kahden KV-näyttelyn hulinassa ja mukavassa seurassa. Kiitos matkaseuralle, ja erityisesti Eilalle yösijasta!

Näyttelyissä Cuenta'sia edusti Fannin pennuista Kajo (Cuenta's Elysia), ja miten edustikin! Tuliaisina SERTi, kaksi CACIBia ja Suomen muotovalion arvo! Suuri kiitos Sinille Kajon erinomaisesta hoidosta, trimmauksesta ja näytillä käyttämisestä! Täälä sitä voi vain taustalla ihailla Sinin työn tuloksia. 

(c) Sini Tuovinen

Jyväskylä KV 19.11.2011, Martha Heine, Saksa
AVO-ERI, AVK-1, SA, PN-2, SERT, VARACA, MVA
"2,5 years old. Correct in type. Long head. Typical expression. Little bit loose in front. Deep brisquet. A little bit close behind. Correct tailset. In good condition presented. Good coat and colour."

Jyväskylä KV 20.11.2011, Steven Seymour, Australia
VAL-ERI, VAK-2, SA, PN-2, VARACA
"feminine bitch, lovely shape and outline, exc. size, pleasing head, a little strong in skull, corr. front, very good topline and underline, good tailcarriage, exc. coat texture and presentation, movement very typical"

Nyt ovat suunnitelmat varmistuneet: seuraava Cuenta's-pentue odotettavissa alkuvuodesta! Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, syntyisivät pennut helmikuussa, E-pentueen 3-vuotissyntymäpäivän aikaan.

Toiveissa on pentuja yhdistelmästä:

Fanni Phinn

                                                Kuva Siru Remes

FIN EE MVA Tanzara Edelweiss - FI MVA Bisbee Nottingham Minstrel

Fanni on Cuenta's E-pentueen emä. Pentueesta neljä asuu Suomessa ja kolmas poika Ranskassa. E-pentue on osoittautunut äärimmäisen mukaviksi rotunsa edustajiksi niin luonteeltaan, terveydeltään kuin rakenteeltaankin, eikä toiveissa ole yhtään vähempää tästä yhdistelmästä. Fannista ja edellisestä pentueesta lisää Cuenta'sin kotisivuilla (päivitetään mahdollisimman pian). Phinn on nuori ja komea Englannin tuonti. Sillä on kolme pentuetta, joissa yhteensä 10 pentua. Phinn on luonteeltaan rauhallinen ja harkitseva, elämään ylipäätään hyvin filosofisesti suhtautuva. Phinn harrastaa agilityä, joka hetken harkinnan jälkeen on osoittautunut olevan erittäin mukavaa ajanvietettä, Phinninkin mielestä.

Kaikista pennuista tulee väriltään blue & taneja. Molemmilla vanhemmilla on silmät peilattu terveiksi. Fannilla on perinnöllisen kuparitoksikoosin suhteen tulkinta 'ei periytä', ja Phinnillä 'periyttää mahdollisesti', mitkä kaksi tulkintaa ovat mahdolliset myös pennuille.

Pitkään traumatisoineen heinäkuisen HAU Openin startin jälkeen uskaltauduin melkein kotikentällä, oman seuran kisoissa, jälleen Maisan kanssa radalle. Lähdön ajattelukin aiheutti koko lajia kohtaan puistatuksia, mutta päätin ottaa härkää sarvista. Huuto oli taas melkoista, joten luotto ei ollut kovin korkeella. Mutta kyllä kannatti: ensimmäinen startti ja Maisa pysyi lähdössä!! Aivan uskomatonta. Kolmas rima tuli alas, ja pari todella huonoa ohjausta, mutta yleisfiilis jäi reilusti plussalle. Seppo Savikko oli piirustellut tälläisen hyppärin:

Ja se meni meiltä näin:

En tiedä oliko onnistumisen tunteella jotain vaikutuksia, mutta agiradan startti menikin sitten näin:

Huomasin videolta, etten katsonut yhtään taakseni, mitä tein ekalla radalla. Mene ja tiedä millä oli vaikutusta. Mutta jos Maisa keräsi pisteet ekalta radalta, niin Suvi keräsi kyllä tokalta. Viikon psyykkaaminen autto. Radalle ei pääse omin luvin. Hyvä minä. (Ja ai että otti päähän!) Muut teki tälläisen radan:

Ja kotona avattiin kisakalenteri.

Koska flunssalle ei toiminut Maisan "jos sitä ei katso, niin sitä ei ole olemassa" -taktiikka, jota se käyttää kummipoikani kanssa kommunikoidessa, on tyydyttävä kohtaloonsa ja parantaa se perinteisillä menetelmillä. Ja koska juhannuksena lähti myös ääni, niin se viimeistään perui tälle päivälle suunnitellut reenit.

Juhannuksesta tuli siten ensimmäistä kertaa Helsinki City -mallinen. Turkulaiselle seuralle se oli myös samaa laatua; vailla ennakko-odotuksien ja säiden yllättäessä positiivisesti siitä tuli myös erittäin mukava sellainen. Koirat pääsivät uimaan, eivätkä kaksijalkaisetkaan kastuneet kuin vähän kotimatkalla. Ennakko-odotuksista poiketen.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Kokonainen täytekakku, kolme henkeä, alle 24 tuntia.

Flunssaa uhmaten auringosta nautittiin koirien kanssa. Näyttää siltä, että melkein jopa hallitsen omani.

Harvinainen juhannus-miljöö.

Sauna ja järvi jäivät uupumaan tästä juhannuksesta, mutta nelijalkaiset pääsivät kuitenkin mereen uimaan.

Vanha pesäpalloilija. Alakautta, tottakai.

"Noni Maisa, nyt lähetään. Tule!"

Lasittunut ja epäuskoinen oli Maisan katse. Joko se keskikesä meni?

Emäntä on maannut sängyn, sohvan ja nojatuolin pohjalla, ja kaikilla on ollut tylsää. Reenit ovat jääneet väliin ja energia jää kuluttamatta.

"Jos olis tylsempää, niin ei vois olla tylsempää kuin tää, koska tää on kaikista tylsintä."

Tylsyyttä katkaisemaan saatiin Lenita Lempeä vierailulle. Maisa on sen mielestä ihqu, ja sille pitää hymyillä lempeästi. Nyt alkaa aamut kirkastumaan jo emännällekin, kun ensin Ansa tervehtii tuoden milloin likasukan, milloin solmulelun ja toisinaan kaikki yhdessä:

ja seuraavaksi Lenita hymyilee laitettuaan itsensä ensinnä rusettiin siitä onnesta, että jälleen on uusi päivä. Harmi, ettei ole osunut vielä kameraan.

Kun bedlingtonia ei enää erota vanhaenglanninlammaskoirasta, ks. alla,

Kuva: http://lemmikille.com/rotuesittely/vanhaenglanninlammaskoira.php

on aika tehdä jotain. Tie lammaskoirasta bedlingtoniksi sisältää pistäviä katseita.

Olenko se minä vai sinä, joka on päästänyt tilanteen tähän? Kysyn vain.

Ja minä en muuten ole tehnyt mitään, jotta samaan tilanteeseen joutuisin. Enhän?

Harjaaminen ja kampaaminen eivät riitä peittämään katsen pistävyyttä.

No mutta kyllä pesu ja föönaus lepyttää kenet vain. Eiks je?

Aijaa, no. Koitetaan toista.

Öö. No mutta nyt se näyttää rotuiseltaan. Siis toinen niistä.

Tuli liikaa pistoja sydämeen. Täytyy jatkaa huomenna.

Täti (niinkuin kummipoikani Oiva aivan aiheesta minua kutsuu) joutui sanomaan heippa Kajolle, joka hipsi tänään kotia kohti. Kaksi viikkoa meni aivan yhdessä hujauksessa. Ohjelmassa oli vieraita, kyläilyä, ulkoilua ja pahaa aavistamattoman Ihaan kurittamista. 

Kuluneella viikolla Ansan ja Kajon vaari Marik poikkesi läpikulkumatkallaan kylässä lapsenlapsiaan tervehtimässä.

Hauskinta oli huomata, mistä Ansan äijämäinen ääntely lelu suussa on peräisin; vaariltapa hyvinkin!

Vaarin vierailu ei Kajoa niinkään piristänyt, mutta äippää sen sijaan oli ihan kiva nähdä. Se vaan ei ollut ihan just käynyt kampaajalla. Aina saa hävetä ja kärsiä.

Mutsi hei, toi fleda on niin last season!, tyttäret Ansa ja Kajo tuumaavat Fannin Bogart Company -vaikutteisesta tukkatyylistä.

vrt. alkuperäinen

Siinä missä Bogart Co on joutunut luopumaan keltaisista kapreista ja MacGyver-farkkutakeista, voisi allekirjoittaneen olla aika luopua viime vuosituhannelta peräisin olevista verryttelyhousuista. Tai ainakin telineestä, jolla niitä kuivattelee. Ehkä kuitenkin vain jälkimmäisestä, jos toisesta on pakko. Raitaverkkarien uusi tuleminen on lähellä, tunnen sen.

Verkkarit on kuitenkin kestäneet, teline on tältä vuosituhannelta.

Kotinnarua ja maalarin teippiä. Nekään ei ihan kaikkeen pysty.