Niin siinä kävi. Ei olisi aamulla uskonut, kun sängystä nousin ylös ja aloin suunnata kohti Espoota, että näin hangonkeksinä sieltä voi takaisin tulla. Tänään oli siis Ellan ja mun kesäkisauran tähän asti ehdottomasti paras päivä: kaksi agilityrataa, kaksi nollaa ja kaksi voittoa sekä siirto kolmosiin!! Siis tä?! Kyllä huomasi tänään, että yhteinen sävel on löytynyt ja tämä ohjaja on selvästi alkanut hallitsemaan kaikkia neljää raajaa ja äänihuulia radalla sillä tuloksella, että sieltä voi puhtaasti selvitä pois. Sitä leijuu täälä vieläkin. Jätin heti kärkeen varmistelun pois, ja lopetin hyperventiloinnin putkien vääristä päistä. Ja sitten kaikki natsasi. Ai että miten hieno pikku piiklesi Ella olikaan! Tuomari Rauno Virta oli ihan haltioissaan, miten metsästyskoira voi tykittää agilityssä niin kuin Ella teki. Kiitos vain Hannalle, että olen saanut Ellan kanssa kisata! Kun on koira, joka osaa, niin ei tarvityse huolehtia kuin omasta leiviskästään. Ensimmäinen rata tässä ja toinen tässä.

Tästä on hyvä jatkaa huomiseen, katsotaan mitä se tuo tullessaan...

Kisojen jälkeen kiisin kotiin hakemaan Ansaa ja Helmiä, Maisa kun oli ollut mukana haistelemassa kisatunnelmaa, ja otettiin samointein suunta kohti Sipoota ja koirametsää. Siellä treffattiin Maisan isoiksi koiriksi kasvaneet lapsukaiset. Lenkki oli kaikin puolin leppoisa, eikä Maisa kokenut tarvetta pistää lapsiaan järjestykseen. Ansa ja Helmikin luulevat jo olevansa vesikoiria. Mukana tänään olivat Atte, Tessa, Siiri, Taiga ja Luca. Kiitos kaikille seurasta ja otetaan sama uusiksi!

Kuvat olivat jossain määrin hyvinkin epäonnistuneita, ja tässä odotellaankin Anun otoksia kieli pitkällä.

Sain vielä torstain mätsäristä muutaman aivan mielettömän hienon kuvan meidän Anza panzasta. Kuvat (c) Sami Osenius