Taas on vuosi odotettava seuraavaa joulua. O-ou. Meillä tämänvuotinen vierähti Tampereella kuuden koiran, yhden vauvan, ja keskimäärin viiden aikuisemman kanssa. Syöden ja ulkoillen, ja vähän syöden lisää. Joulupukkikin toi ihan huippupaketin, uuden hienon kameran. Kyllä nyt kelpaa räpsiä kuvia koirista istuen, seisten ja maaten; sivulta, edestä ja takaa. Huippua! Top kahteen huipuimmista lahjoista kuului myös kolme kappaletta ohjatun noudon kapuloita. On se kiva kun on puuseppä perheessä. Maisa oli heti ihan mukana, ja istui tyyriinä kapula suussa muristen muille, jotka kehtasivat tulla sitä haistelemaan.

Harvassa olivat ne hetken kun Ansalla oli kaikki neljä jalkaa maassa, eikä mitään suussa. Mutta niitäkin tavattiin, ja ne sai aikaan Ansan Hengellinen Johtaja Oiva. Oivan lähellä Ansa ei häslää, hosu eikä önise. Hiipii vain niin lähelle kuin mahdollista, ja vielä vähän lähemmäksi.

 

Hei, oisko kiva, jos leikittäis sillä niinku yhdessä?

 

Ees vähä?

Koska sisällä kaksijalkaisten huomion vei eräs pikkumies, oli nelijalkaisten purettava energia muilla keinoin. Esimerkkejä seuraavassa.

Keppijumppa on tehokas liikuntamuoto.

 

Kaikissa muodoissaan.

 

Helmin ehdoton suosikkipeli.

Fanni.

***********************

Koin hämmentävän hetken, kun avasin sähköpostia joulun alla. Röllin joulutervehdystä avatessani löi tyhjää kerran, että hetkinen, mitenkäs tässä on liitetiedostona kuva Maisasta?

Se oli kuitenkin Rölli. Mutta ilmiselvästi sukua. Kuva A Rauhala

Vertailun vuoksi äite:

Sama haara-asento.

Terveisiä on tullut myös Ranskasta. Tässä Diego vähän kesäisemmissä tunnelmissa. Diegon kuvat David Owsiany.

Tässä on myös selvä sukulaisuussuhde havaittavissa:

Sisko ja sen veli: Diego ja Kajo. Kajon kuva Sini Tuovinen.