Täti (niinkuin kummipoikani Oiva aivan aiheesta minua kutsuu) joutui sanomaan heippa Kajolle, joka hipsi tänään kotia kohti. Kaksi viikkoa meni aivan yhdessä hujauksessa. Ohjelmassa oli vieraita, kyläilyä, ulkoilua ja pahaa aavistamattoman Ihaan kurittamista.

Kuluneella viikolla Ansan ja Kajon vaari Marik poikkesi läpikulkumatkallaan kylässä lapsenlapsiaan tervehtimässä.

Hauskinta oli huomata, mistä Ansan äijämäinen ääntely lelu suussa on peräisin; vaariltapa hyvinkin!

Vaarin vierailu ei Kajoa niinkään piristänyt, mutta äippää sen oli ihan kiva nähdä. Se vaan ei ollut ihan just käynyt kampaajalla. Aina saa hävetä ja kärsiä.

Mutsi hei, toi fleda on niin last season!, tyttäret Ansa ja Kajo tuumaavat Fannin Bogart Company -vaikutteisesta tukkatyylistä.

vrt. alkuperäinen

Vierailijat ovat kehittäneet myös tämän tätin koordinaatiokykyjä. Neljä koiraa kännykkä korvalla kakkaa keräten Mannerheimintien varresta on jo lasten leikkiä.

Siinä missä Bogart Co on joutunut luopumaan keltaisista kapreista ja MacGyver-farkkutakeista, voisi allekirjoittaneen olla aika luopua viime vuosituhannelta peräisin olevista verryttelyhousuista. Tai ainakin telineestä, jolla niitä kuivattelee. Ehkä kuitenkin vain jälkimmäisestä, jos toisesta on pakko. Raitaverkkarien uusi tuleminen on lähellä, tunnen sen.

Verkkarit on kuitenkin kestäneet ajan hammasta, teline on tältä vuosituhannelta.

Kotinnarua ja maalarin teippiä. Niillä hoituu kaikki. Ainakin melkein.