Mutta kuitenkin niin kivaa. Eilen vietettiin pitkä päivä Purinalla HAU:n pääsiäiskisoissa, eikä ollut turhaa ollenkaan. Maisa kirmaili ekalta radalta viimeisen nollan, ja samalla menolipun kakkosiin! Meillä oli myös mukavaa vesikoiraseuraa, paljon onnea Elinalle ja Rambolle upeesti menneetsä viikonlopusta ja Anninalle ja Jokulle myös hienosta kisauran korkkaamisesta!

Tuomarina toimi Anne Savioja, ja hän oli piirrustellut meille tällaisen radan:

Pieni musta aukko iski kun yritin rataa muistella, joten esteiden määrästä voisi veikata jonkun puuttuvan. Ehkä. Rataan tutustumisessa mietin alkua kauan, koska en millään halunnut tehdä takaaleikkauksia ja varasinkaan muurilla. Ykkösillä muuri ei ollut kaikista korkein, mutta ihan tarpeeksi massiivinen kuitenkin. Ensimmäisille esteille tuli aika vinot lähestymiset, mutta menin kutsumaan kakkosen taakse. Yllättäen ehdin putken (3) jälkeen tekemään persjätön, mitä suunnittelinkin. Hypyt oli kyllä tänäänkin vähän kuin hidastetusta filmistä, joten en nyt tiedä mitä niille oikein kannattaisi tai voisi tehdä. Maisa kuluttaa hirveesti energiaa, kun se vetää kaikki jalat alle hypätessä. Hmm. No, rimoja ei ole vielä (kopkop) lentänyt kuin yksi (takaaleikatessa), joten se ei sinällään ole meidän ongelma tässä säkäluokassa. Mutta toi hitaus... Oli meidän aika kuitenkin -6,55, jolla päästiin 12. sijalle, mutta rimat oli vain 55:ssä.

Se, mitä tuli reenimuistilistaan kirjoitettua ekan radan jälkeen on takaaleikkaukset, takaaleikkaukset ja takaaleikkaukset. Ne helpottais niin paljon elämää monissa kohdissa, mutta jotenkin vältän niitä. Vaikka kyllähän Maisa ne kestää ja osaa, mutta mutta... Olisiko se ongelma kuljettajalla sitten?

Toka rata oli sitten meidän ensimmäinen kakkosluokassa, ja se oli mallia Seppo Savikko. Etenemä ei ees ollut mikään paha (3,2 m/s), mutta olipa vain meille; 0,89 s yliaikaa + erittäin harmillinen toiseksi viimeisen esteen vitonen. Maisa läväytti pituuden (17) viimeisille palikoille alas. Taisi olla ihan arviointivirhe. Mutta noi hypyt. Voi kiasus. 5 cm:n korotus tiputti meidän etenemisen reippaasti yli 0,5 m/s. No, eipä siinä, vois ne viä 5 settiä korkeemmallakin olla. Mutta oli tohon hitauteen muitakin syitä, ei onneksi pelkästään noi hypyt. Maisa ensinnäkin jäi haistelemaan puomin alastulolla maata (!?!). Ei kovin ärsyttävää, ehkä 2-3 sekuntia meni siinä. Ja toinen kohta, missä sekunteja karkasi, oli toooooosi pitkä kaarros hypyltä (8) putkelle (9).

Se mitä tästä ekasta kakkosradasta jäi käteen oli pieni suru puseroon noiden rimakorkeuksien takia. Mutta se mikä oli loistavaa oli, että se oli MELKEIN nolla. Tästä muistilistaan kertyi keskittyminen kaarrosten pienentämiseen - ja rutkasti.

Mutta kaiken kaikkiaan olen kyllä tyytyväinen päivään, se saatiin, mitä haettiinkin ja pitkän päivän päätteeksi vielä ihan onistunut aloitus seuraavassa luokassa. Oli se raskaan työn raataja itsekin hieman kanttuvei, kun illalla kotiin päästiin.

Jaa nii. Toi ryijy lähtee ennen ku stratataan seuraavan kerran.