Koska flunssalle ei toiminut Maisan "jos sitä ei katso, niin sitä ei ole olemassa" -taktiikka, jota se käyttää kummipoikani kanssa kommunikoidessa, on tyydyttävä kohtaloonsa ja parantaa se perinteisillä menetelmillä. Ja koska juhannuksena lähti myös ääni, niin se viimeistään perui tälle päivälle suunnitellut reenit.

Juhannuksesta tuli siten ensimmäistä kertaa Helsinki City -mallinen. Turkulaiselle seuralle se oli myös samaa laatua; vailla ennakko-odotuksien ja säiden yllättäessä positiivisesti siitä tuli myös erittäin mukava sellainen. Koirat pääsivät uimaan, eivätkä kaksijalkaisetkaan kastuneet kuin vähän kotimatkalla. Ennakko-odotuksista poiketen.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Kokonainen täytekakku, kolme henkeä, alle 24 tuntia.

Flunssaa uhmaten auringosta nautittiin koirien kanssa. Näyttää siltä, että melkein jopa hallitsen omani.

Harvinainen juhannus-miljöö.

Sauna ja järvi jäivät uupumaan tästä juhannuksesta, mutta nelijalkaiset pääsivät kuitenkin mereen uimaan.

Vanha pesäpalloilija. Alakautta, tottakai.

"Noni Maisa, nyt lähetään. Tule!"

Lasittunut ja epäuskoinen oli Maisan katse. Joko se keskikesä meni?