Viikonloppu Tampereella kannattaa aina, mutta tällä kertaa se oli aivan poikkeuksellisen erinomainen. Maisan kanssa kisattin neljän startin verran, ja tuloksena ollaan yhtä LUVAa vaille kolmosluokkalaisia! Hyvä Maisa ja hyvä me!

Lauantain eka rata oli Kari Jalosen käsialaa. Radalla oli muutama tiukka käännös ja liian pitkä kisatauko sai ohjaajan tärisemään sen verran, ettei ollut oikein homma hanskassa. Toka rima tuli jo alas, jäin varmaan liian kauaksi aikaa varmistelemaan sitä. Seuraava tuli sitten kepeiltä, kun pituuden jälkeen vauhtia oli ihan riittämiin. Eka väli hyvin, muttei kääntynyt enää toiseen. Otettiin siitä vielä varmuuden vuoksi toinenkin kielto huonon korjauksen seurauksena. Ja jotta laitettaisiin sinetti tälle loistavalle radalle, niin Maisa veti renkaan kehikon välistä, jällleen korjaus epäonnistui, mutta onneksi kolmas kerta toden sanoi. Ja saatiin sitten pyhittyä tuo 25 ja pari sekuntia yliaikaa kolmeksi kirjaimeksi. Ihme homma toi rengas, tiedä häntä mikä siinä tuli.  

No sitten oli harjoiteltu tarpeeksi, ja vuorossa Sari Mikkilän agirata. Hilkulla oli hylky (ja kielto?), mutta kauheella säkällä pelastettiin tilanne, kun Maisa läväytti väärän esteen taakse putkelle mentäessä. Aika riitti kuitenkin 2. sijaan, ja meidän ensimmäiseen LUVAan kakkosissa! Mahtavaa! 

Sununtain eka rata jatkui Sari Mikkilän kynästä, ja oli mallia hyppäri. Järkyttäviä kaarroksia, ja auttamattomasti myöhässä olleita ohjauksia. Vai meneekö noi toisinpäin? Amatöörimokat alkoi jo radalle mennessä, kun mulla oli nakki kourassa. Nakki äkkiä taskuun ja Maisa alkoi ettiä maasta, että mihin se putos. Hyvä minä. No, sen seurauksena Maisa varasti. Tällä radalla kaarreltiin ihan huolella, ja syystä että vältän (edelleen!?!) takaaleikkauksia radalla jouduin tekemään äärimmäisen järkyttävät valssit, on siinä ja tässä kehtaanko edes laittaa näytille. Kuka lähtee valssaan, kun koira on jo mennyt?! Siinä sitten paritanssi kuviot kohdalleen, ja miettiin, että mihkähän se koira jo ehti. Hävettää. Maisa haki siis renkaalle, mikä olikin ainoa looginen vaihtoehtoi siinä kohdassa, kun ohjaaja veti yhden naisen showta keskenään. Hirvee pelastuskarjaisu "täälä!" ja päästiin nollalla maaliin. Aika kaameeta, mutta päästiin aikaan ja loppuun asti jännitettiin pysytäänkö neljännellä ja viimeisellä LUVA sijalla. Ja pysyttiin kuin pysyttiinkin!

Viimeinen rata oli edelleen Mikkilän. Lukuunottamatta muutamia 'pieniä' kaarroksia se oli ookoo. Harmillinen rima tippui  lopussa tiukassa käännöksessä, mutta ei voi olla kuin tyytyväinen. Huomasi, että keskittyminen alkoi jo herpaantua, ja unohdin sadasosasekunniksi radankin keinun jälkeen, mutta videolta katsottuna sehän näyttää vain harkitulta vekiltä!