Syytän niitä. Valkoisia pieniä savisia kukkaruukkuja. Ne toivat meille kolmostuloksen voittajan ensimmäisestä kokeesta. No ei kai, mutta sanotaanko, että ne eivät ainakaan auttaneet. Tuomarina tänään oli Tiina Heino Tammelassa järjestetyssä kokeessa. Tuomari oli sekoittanut liikkeiden järjestyksen täysin, mikä ei aivan kaikilta osin ollut optimaalinen meille. Tai kokemuspohjaahan meillä ei voittajasta ole, mutta ruudulla aloittaminen ei kuulostanut hyvältä. Jännityksen kankeuttamana jätin ruudun bongauttamisen melko hätäiseksi, enkä ollut loppupeleissä varma saiko Maisa vastauksen kysymykseeni missä ruutu? Lähti kyllä aivan täysiä, mutta suoraan takareunasta yli ja vaati kaksi uutta käskyä, jotta ruutu löytyi. Lopulta se siis kuitenkin löytyi ja loppu meni mallikkaasti, mutta käskyjä tuli liikaa. Siitä siis pyöreä 0. Nyt päätin, että koska siinä meni hyvä lohko pisteistä, niin paras vaan ottaa rennosti loppukoe. Seuraavaksi oli vuorossa seuraaminen. Alkoi paikallaan kääntymisillä, mitkä aiheuttivat Maisassa melkoiset lähtöhaukut, tarkoittaen siis, että virettä löytyi. Seuraaminen oli ihan ok, ja siirtymät menivät hyvin. Paikka pysyi, mutta muutamassa kohdassa Maisa katsoi eteenpäin, 9 siitä. Luoksetulo oli tosi mallikas, ja tuomari antoi kehuja pysähdyksistä, miinus tuli lopun hidastamisesta, Maisa himmasi vauhdin raviin muutama metri ennen mua, tuloksena 9, ja erittäin tyytyväinen ohjaaja hiljentämisestä huolimatta. Seuraavaksi hyppynouto. Jostain syystä ei saatu valita kapulaa, eikä noviisi saanut sanaa suusta, jotta olisi pyytänyt toisen. Vauvakapula sai Maisan polkemaan sitä kerran ja tuomaan sen kuin sikarin takaisin. Polkaisun jälkeen Maisa oli hieman sivussa esteestä, mutta hienosti itse korjasi linjan ja hyppäsi takaisinkin päin. Ei olla harjoiteltu ollenkaan vinoon heittämistä, joten erinomaista oma-aloitteisuutta Maisalta; 8 1/2. Liikkestä istu mainio 10. Ennen kehää meni maahan... Tunnari olikin sitten toinen miinus. Pelleili ihan täysin: polkaisi yhtä, maisteli toista ja toi lopulta väärän. Ei siis mitään oikein, ansaittu 0. Kaukoissa jäi niin mukavan oloiseen asentoon maahan, että olin melko varma ettei nouse. Ei siis noussut juuri ennen kehää ensimmäisellä yrityksellä. No mutta, nyt nousi ja teki oikein mallikasta työtä. Vaihdot olivat I-S-M-S-I-M. S-I vaihdon meni ensin maahan, mutta toisella istui. Kun palasin takaisin katsoin, että Maisan kyynärät olivat viivalla, joka oli takapuolen alla lähdettäessä. Näistä kahdesta siis vähennykset, 6 1/2. Kehnoista pisteistä huolimatta olin erittäin tyytyväinen kaukoihin, takistaminen on mukavampi ongelma kuin edistäminen. Miten siinä näin kävi: en tiedä. Paikkamakuu oli hyvä, suojasta näki millin rakosesta, että Maisa makasi rauhassa, mutta hyvin tarkkaavaisena, välillä katseli ympärilleen, mutta ei haistellut yhtään, erinomaista. Makuu 10, samoin kokonaisvaikutus. Kokonaisuudessaan olen tosi tosi tyytyväinen sekä Maisan loistavaan suoritukseen (paria notkahdusta lukuunottamatta), että omaani. Pystyin hengittämään syvään alun nollauksen jälkeen, mikä varmaan osaltaan auttoii Maisan vireen pysymisessä. Vaikka me ei kovasti tuota ääntelyä tokoon toivotakaan, niin sen ilmeneminen joissain liikkeissä lähtöhaukkuna kertoi, että en ole lahnauttanut koiraa. Ja jotta ei jossittelu ja pieni itsensä kiusaaminen unohtuisi, niin kahdesta nollasta kun olisi tehnyt viitoset, niin olisi lopputulos ollut ykkönen. Mutta niinhän se aina.

Sai Maisa pystinkin, kun sijoituttiin pronssille. Yksi ykkönen tuli voittajassa, toiseksi tulleelle kakkonen ja meille siis kolmonen pisteillä 209.

Mutta nyt se on korkattu ja kyllä: on voittaja olo. Uusi on jo putkessa.