Vierähtipä viime kerrasta taasen... No mutta, kurotaan kuulumisia hieman kiinni ja aloitetaan tuoreimmista. Viime viikonloppu hurahti meillä niinkuin muutamalla tuhannella muullakin Helsingin Messukeskuksessa Voittaja ja Pohjoismaiden Voittaja -09 näyttelyiden merkeissä.Viikonloppu oli mukava, mutta kyllä sitä sunnuntai-iltana myös uni maittoi. Lauantaina bedlingtoneja oli ilmoitettu 35, ja tuomaroimassa meillä oli Ronald Irving (Iso-Britannia). Meidän junioreilla on vielä tuossa esiintymisessä pikkuisen hakemista, ei se haittaisi vaikka muutaman vispauksen ja pompun jättäisi Ansakin tekemättä, ja hännänkin saisi laskea piirun verran alaspäin. Mutta eipä siinä, nuorempi junioreista 10 kuukautta ja vanhempi 15, joten ei oteta paineita. Ehkä ne vielä joskus oppivat. Tai ainakin Hilma. Tuomari arvioi likkoja seuraavasti:

Ansa JUN-EH, JUK4

Very good head and excellent mouth with strong teeth. OK in rib, but tail carried too high and could be better in movement, which needs time to tighten up.

Hilma JUN-EH, JUK2

OK in skull and muzzle. Good neck, topline needs time to finish. Movement also needs time to improve with age. Enough bone but needs a bit more ring training to complete the picture.

Fannilla esiintyminen meni aivan nappiin, ja lopputuloksena VAL-ERI, VAK1, PN2 ja VACACIB! Hyvä Fande. Tätä mieltä oli Ronald:

Moved well in front & behind. OK in topline. Good stifles. Coat could be better and needs a bit more depth of chest. Good head, eye & ears.

 

Kuva Siru Remes

Sunnuntain PMV menikin tasaisen punaiseksi. Junnut eivät olleet yönaikana harjoitelleet esiintymistä, eikä Fannikaan ollut enää näyttelykuosissa. Mystinen yö, mutta minkäs teet. Sunnuntaina bedlingtoneja oli 31 ja tuomari Helge Kvivesen tuli Norjasta. Hän avasi sanaisen arkkunsa näin:

Ansa JUN-EH, JUK3

Sot feminin tik, bra huvud, mörka ögon. Ngt stel fram o kort överarm. Bra överlinje. Bär svansen mkt högt. Måste stabiliseras i sina rörelser, som i dag är mkt uppåt o inte framåt. Bra päls på kommande.

Hilma JUN-EH, JUK2

Feminin tik, ngt tungt nåsparti, mörka ögon. Rak i sina vinklar fram, saknar bröstdjup. Ngt högt svans i rörelser. Önskar bättra pälskvalitet, saknas stickelhår. Rör sig bra från sidan, ostabilt fram. 

Fanni VAL-EH, VAK3

Trevlig helhet. Mkt utstående kinben o något smal nospartiet. Bra framvinklar, bra överlinje, mkt välvinklad bak. Rör sig mycket bra från sidan, ngt trångt bak. Päls inte i bästa utställningskondition. 

No, saa sitä olla eri mieltä. Paitsi tuosta Ansan liikkeestä olen täysin samaa mieltä: liike on todelakin ylöspäin, ei eteenpäin.

******************

Reilu viikko takaperin ajeltiin Maisan kanssa Lietoon juoksentelemaan kolmen radan verran. Tuomarina Itsenäisyyspäivän skaboissa oli Rauno Virta. Radat oli mukavat ykkösluokan radat, joissa jokaisessa kuitenkin oli muutama kohta, jossa omaa ohjaamista sai vähän miettiä.

Kisa D

Ensimmäiseen rataan olin jo vähän henkisesti valmistautunut, että raketti kun sieltä tulee, niin ei siinä metakassa tule kumpikaan kuulemaan mitään. Kaikki meni kuitenkin suht kivasti keinulle asti. Tosin kuulin riman 9 tippuvan kun käänsin selkäni. Takaaleikkasin keppien jälkeen, jollkoin Maisa nuoli vähän liiankin tiivisti siivekettä. No mutta, se keinu. Aivan täydellisen järkyttävän hallitsematon lentokeinu. Kiva. Näin jälkeenpäin mietittynä suunniteltu takaleikkus myös keinulle olisi kannattanut jopa tehdäkin, olisi voinut edes inasen himmata. Tästä häkeltyneenä molemmat seisoivat muurin edessä ihmetellen, että mitäs nyt? Ton yli varmaan tarttis mennä. Ajauduin itse liian lähelle ja keinuhärdellistä herpaantuneena en osannut viedä Maisaa kauemmas muurista, vaan yritin saada sitä muurin edestä hyppäämään suoraan ylöspäin. Ei sitten onnistunut. Lopulta Maisa vei palikat mukanaan. Siinä oli oppikirja suorituksia kerrakseen. Tuloksena 25RV, mutta silti -6,02. Yritin kyllä valkun esimerkkiä noudattaen testata kisanurmen myös perstuntumalla (putkella 6), mutta se ei vähentänyt noita vitosia.

Kisa E

Toisella radalla kuultiinkin sellainen O-D-O-T-A keinulla (11), että Turussa asti kaikui. Mutta toimi. Rata oli oikein sujuva, valssasin esteelle (4), ja takaaleikkasin putkella (13). Ja siinä oli tämän radan ohjauskuviot. Esteen (17) jälkeen Maisa kiepautti itsensä ympäri, kun olin myöhässä ohjauksessa, mutta tästä huolimatta 0RV ja -9,94 ja meidän ensimmäinen LUVA, jihuu! Ja tuolla päästiin vielä pronssillekin. Olin tyytyväinen ja syystäkin: loistavat kontaktit, ei lentokeinua eikä keppivirheitä. Hyvä Maisa.

Ja molemmissa Maisa pysyi lähdössä. Huusi, mutta pysyi.

Kisa F

Mutta ei pysyny enää tässä. Voe jehna. Sain sen vielä putkeen, tai oikeastaan Maisa oli jo menossa sinne, kun käännyin. Siinä levähti koko korttipakka Suvilla käsiin, eikä enää riittäneet herneet hidastamaan Maisaa putken jälkeen. Sehän oli tieto, että se roiskaisee sieltä mihin tahansa väliin, kun putkesta (2) pois pääsee. Ja niin teki, kolmanteen väliin kävi matka. Kun oli omatoimisuuden aloittanut, niin jatkoi sitä sitten tässä. Kepitti vääräänsuuntaan, ja kun tuli alkuun, aloitti itse uudestaan. Hylyn kanssa herneet sitten loksahtivat paikoilleen, ja loppurata meni aivan loistavasti. Ohjasin luottaen 110% koiraan. Ja hitto miten se menikin! Kontaktit edelleen loistavat, eikä okserikaan tuottanut mitään vaikeuksia, vaikka ohjaajaa hirvitti rakennelma. Viimeistä edellisen esteen (16) jälkeen jälleen kiepahdus, täytynee ottaa eteen lähetyksiä jälleen.

Kaiken kaikkiaan jäi hyvä mieli näistä skaboista. Se mikä pitää nyt aivan ehdottomasti saada kuntoon on kuitenkin tuo lähtö. Siinä luotan Maisan pysymiseen noin 3%. Ei hyvä. Mutta mikä ilahduttavaa tänään oli ensinnäkin kontaktit (lukuunottamatta ensimmäistä keinua), ja kepit (ei roiskaisu), jotka kepitettiin loppuun saakka, eikä ekojen kisojen väsähtämistä kolmanneksi viimeisellä kepillä näkynyt. Ja mikä kaikista riemastuttavinta oli huomata se, että Maisalle mini-maksina ei rimojen ja esteiden korkeudet olleet se kompastuskivi. Toki ne ykkösissä ovat vielä matalalla (nyt 55), mutta maksi muuri ja tämän päiväinen okseri saivat palan kurkkuun rataan tutustuessa.

Nyt on tauko kaikista kisoista ja kokeista ja näytelmistä ensi vuoteen asti. Reenataan kuitenkin. Niin kauan kun ei juoksut ala.