Melkein kuukausi ehti vierähtää edellisestä, mutta ihan toimettomana ei silti olla oltu. Kesäloma häämöttää jo reilun vikon päästä, ja tähän asti ollaan uitu, reenattu ja käyty muutamassa mätsärissäkin.

Ansa on siis korkannut missiuransa viime viikolla Munkassa järjestetyssä mätsärissä. Virtaa oli kuin pienessä kylässä, mutta ihme kyllä sitä pystyttiin kanavoimaan jo vähän kehään mennessä. Mutta hyvin vähän. Kuvat Kiia Westin.

Ansa sai punaisen nauhan, mutta ei ollut kovin rehti kisa, kun meidän kanssa kehässä oli maailman pienimmän koiran maailman pienin pentu. Nurmikko tuli sitä suuhun asti, niin eihän siinä voinut liikkua.

Vähän enemmän eniten.

Viime viikolla ei punaista nauhaa enempää mainetta ja kunniaa tullut, mutta Ansa petrasi tänään Sukokan järjestämässä mätsärissä Tuomarinkartanossa, ja pokkasi punaisten pentujen neljännen sijan! Oli ilmeisesti pikkuisen nuutunut lämmöstä, kun mentiin jopa neljällä jalalla kehässä. Meillä oli kunnon bedlingtonedustus tänään, kun paikalla olivat myös Kajo, Toivo, Onni ja Wäinö, sekä Werna. Kajo debytoi  tänään kehässä Sinin kanssa. Tuloksena hienosti sininen nauha, hajut tahtoivat vähän viedä pikkutyttöä. Toivo debytoi myös ja sai niinikään sinisen nauhan. Loppukehässä jätkä tempaisi vielä neljännelle sijalle. Hienoa työtä sisarukset! Kuvat Suvi Sevilä.

Ansa pun.4.

Homma hallussa. Toivo lentää.

Kajoa uuvuttaa.

Tällä viikolla on tavattu Fannin lapsista kaikki Suomenniemellä asuvat, kun keskiviikkona käytiin lenkkeilemässä Espoossa Tintin kanssa. Pojasta oli veljensä tavoin tullut jo ihan jätkä, ja Helmi hurmasi hänet viehkolla olemuksellaan. Alkuun vähän jänkätti kun meidän tantta-lauma päästettiin irti ja kolme hurjapäätä rymistivät tanner tömisten. Ei mikään ihme, kun sillä älämölöllä kolmen jyrä ryntää päälle.

Mä oon hei aika kiva jätkä, tiätsä. Lähtisitkö treffeille?

Välillä metsä oli hyvinkin aavemainen.

Ansan ja Maisan ohjatut agitreenit ovat olleet pienellä kesälomatauolla, mutta reenaamista on jatkettu omatoimisesti. Maisan kanssa pyörähdettiin viikko sitten epiksissä Koivukylässä, josta mölliradalta pokattiin kolmas sija vitosella. Oli kyllä niin hirveä rata, että ihan hävettää. Mutta ei se mitään, mulla on syntipukki (tunne Anu pisto sydämessäsi). Maisa ei enää liitä ääretöntä rakkaudentunnustustarvettaan pelkästään veljeensä, joka on sen maailmankaikkeuden keskipistte (onkohan tätä tullut joskus aikaisemmin manattua...), vaan nyt siihen kuuluu myös Anu. Eihän siinä, rakkaus on hieno asia, mutta kun siitä tulee niin ylitsevuotava kuin Maisalla, niin se tuppaa jo häiritä keskittymistä. Katsokaa vaikka: klik!

Uskaltauduin samaisissa skaboissa Maisan kanssa myös ensi kertaa kisaavien radalle, mikä olikin täysin ansoitettu. Hyllypaperia siis metri, mutta hienon siitä teki keppien onnistuminen ja putkeen viennin sylikäännös. Ja meiniki, se oli hyvä! Mutta siihen merkkaamaani ansaan me mentiin ja Maisa leiskautta aan sijaan puomille, jotka olivat molemmat tarjolla. Hyvä meininki jatkui myös Ellan kanssa, jonka Hanna, maha ja Fidzi olivat tuoneeet Vantaalle. Mutta hyllytettiin Ellankin kanssa, kun ne Suvin pelkäämät putket imaisivat pienen beaglen väärästä päästä. Mutta niinkuin maanantaisissa reeneissä todettiin, niin varmistelulla vien Ellan varmasti vääriin päihin. Täytyy päästä siitä eroon, lauantaina olisi näytön paikka. Ellan rata tässä.

Ja jotta ei nyt aivan täysin boikotoitaisi Anua ja Nappia, niin täytyy hehkuttaa, että kaksikko tempaisi maxi-möllien voittoon puhtaalla radalla! Hienoa tyypit! Tässä osa radasta (kuvaaja ei ollut ihan hereillä).

Ja sitten vielä kuvat äipästä ja tyttärestä. Huomaako, että ovat samaa huonetta ja sukua?