na-na-na-naa. Kaikkihan sen tiesivät jo 90-luvullakin.

Kesä on siis todellakin täällä, vihdoin! Oli jo aikakin saada pysyvä kesä-T-paita. Lakanan valkoinen, hihojen ja kauluksen väri vaihtuu kirkkaan punaiseen, yleensä hyvinkin terävästi. Hihan pituus voi vaihdella, mutta voi kokeilla myös hihatonta. Muodin huipulla näkee monesti jotain kuvioita; painijanselkää tai vastaavaa.

Valkealla paidalla siis kesää kohti. Kalenteri on täyttynyt mukavasti koulutuksista ja omista reeneistä. Mahtuupa sinne pari koetta, kisaa ja leiriäkin. Ja toivottavasti paljon lisää aurinkoa. Koirat ovat kastaneet talviturkin viikonlopun aikana, Ansakin pääsi tänään asiaan. Se vaan ei osaa uida. Luulisi, että tuollainen asia on sisäsyntyinen koiraeläimellä, mutta ei ole. Hullun kiilto silmissä ja reikä päässä se hypoää Maisan perään, mutta rannalla saa olla sydän kurkussa - ja naurua pidätellen. Eilen pääsivät siis vain Maisa ja Helmi uimaan, ja laitoin Ansan ja Tintin kiinni. Toinen kerta, kun näin kakaralla keulivan noin pahasti; samalla tavalla kuin silloin Hyvinkäällä kylpylässä. Ihan sekopää. En kuitenkaan halunnut perustaa EA leiriä rannalle, joten päätin, että Ansan vuoro on toiste. Toisella rannalla meillä oli yleisöä, enkä oikein osannut lukea, että millä mielellä, joten huudatin sakkia vain hetken. Mutta kyllä oli riemu katossa kun taas alkoi uimakausi.

Tintti oli siis keskiviikosta sunnuntaihin kylässä. Painia, painia ja painia, ja välillä naapurin Riku ruotuun, jotta pidetään muistissa kenen naisia täällä oikein onkaan. Tänään käytiin Suvin ja poikien kanssa Luomassa bedlingtonlenkillä. Kaksijalkaisia ei niin montaa ollut tällä kertaa, mutta koiria kuitenkin mukana oli 9. Mukava lenkki aurinkoisessa metsässä ja evästykset lenkin jälkeen. Kiitokset Monalle kestityksestä!

The married couple. Onni ja Helmi.

Tintti ja Niza tekivät läpyistä vaihdon, jotta pidetään vahvuudet neljässä koirassa. Hyvin sujuu kummankin koiran olo ja elo täällä, tuttuja kun ovat toisilleen. Niza-raukkaa vaivaa pinesti pentujen puute, mutta kyllä tuokin uinnin jälkeen jo rauhoittui makoilemaan. Pidetään likka kiireisenä seuraava viikko, niin ei ehdi itkustaa.

On jäänyt melkoisesti päivittämättä agin puolelta, mutta ottakaamme pikakertaus aiheeseen. Aiemmin keväällä kisailtin pari oman seuran Tehis Cupin osakilpailua, ja näkyypä meitsin nimet komeilevan yhteispisteissä sijalla 4. Hyvä Maisa. Ekan osakilpailun rata oli haastava, mutta tehtiin kuitenkin puhdasta rataa aina viimeiselle esteelle saakka. Niin. Ja sit se meni niinku ohi siitä. Meillä oli kyllä hyvä fani katsomo, josta kuului äänekäs huokaus ja saman tien perään "ohjaa nyt se!" Eli yhdellä kiellolla ja monen monella yliaikasekunnilla suoritettiin siis se. Onneks ei Sanna nähnyt. Ikinä kuullutkaan, että vika estekin pitäisi ohjata.

Seuraava kuppi alkoi 4.5. ensimäisellä Ojanko Cupin osakilpailulla. Ihan buenosti vitskulla sijalle 7. Itsetuntoa kohottaen päästiin myös yli 9 sekuntia alle ihanneajan. Samaisissa kisoissa nähtiin myös bedlington medimölleissä! Hyvä Sanna ja Minni, siitä se lähtee!

Helatorstaina kisailtiin sitten vähän enemmän virallisesti seuran järjestämissä kisoissa. 0,1 sekuntia yliaikaa. Kuinka paljon olis syönyt naista, jos ei olis rimat tippunu. No niinpä. Mutta kuten huomaatte, hitaita me perhana vieköön ollaan. Tai ei ainakaan tarpeksi nopeita. Nyt ollaan otettu tuo nopeus reeneissä työn alle, ja yhtenä lääkkeenä valkku on ohjeistanut pistämään seuraavaa vaihdetta silmään itselle. Nyt lähdin toteutamaan tätä jo heti radan alussa, enkä siis entiseen tapaani mennyt kutsumaan toisen esteen taakse. Lähdin ekalta esteeltä yhtäaikaa tarkoituksena leikata takaa kolmannella esteellä, joka oli Aa. No näin niinkun periaatteessa teinkin, mutta yksi sika varasti lähdössä, jolloin meni omat palikat vähän sekaisin. Sain kuitenkin pakan kerättyä, mutta lopputulemana toinen ja viimenen rima tulivat alas. Tuloksiin merkittiin vain yksi vitsku, mutta sillä taasen ole mitään merkitystä. Ajan huomioon ottaen olen vain iloinen, ettei se ollut ainoa virhe. Mutta se mikä oli loistavaa oli kontaktit! Ne oli terävät ja nopeat, hienot! Sitä jäinkin sitten puomilla ihastelemaan, ja lopetin ohjaamisen TAAS toiseksi viimeisellä esteellä. Meni Maisa oikein, mutta ei mun ansioista. Urpo.

Oppisko jo pikkuhiljaa?