Siistiä, nyt on kuran sijasta sulavat lumipallot eteisessä. Ei vaan, ihan mahtavaa, että saadaan nauttia talvesta ennen helmikuuta. Ainoa asia, miksi olen hieman huolissani säätilan muutoksesta on lauantainen BH-koe. Tuolla koe-eläimellä kun ei oo vielä ihan kovin lämpöistä nuttua yllä... Noh, toivotaan, että meidän pari on nopea, eikä tarvitse kymmeniä minuutteja toista makuuttaa. Ja saahan siitä istumisestakin jotain pisteitä... Ei vielä luovuteta.

Tintillä ja Ansalla on meno päällä. Tasaisen varma riehutaan-nukutaan-syödään rytmi on kersoilla päällä, ja mikäs sen mukavampaa kuin seurata toisten iloa. Tintti on nopeasti asettunut taloksi, ja muistaa taas päivän rutiinit. Eikä se likkojen laumassa lenkkeilykään ole niin noloa enää.

Tinttiä huvittais niin leikkiä, mutta kun ei vaan jaksa.

Oli pakko tallentaa hiljaisuuden hetki, kun jokainen nelijalkainen retkotti ketarat oikosena.

Punnitsin ja mittasin karvakorvat ohimennen. Ansalle 8,8 kg ja 41 cm. No, ei se mikään yllätys ole, kun likka on todellakin ruoka-aikaan kotona... Tintille vaaka näytti 9,5 kg ja viiva ovenpielessä 43,5 cm. Hoikkapoika honkkeli. Helmi pitää linjansa sadan gramman tarkkuudella: 7,3 kg ja 40 cm. Kesän kahdeksan kilon lipsahdus nyt voi sattua kenelle tahansa. Maisan sporttikuurin tuloksena ylimääräiset on kyljistä karisseet ja vaaka näytti 15,6 kg ja korkeus sen 44 cm. Ovat hieman eri rakenteisia nuo.