Maisan kanssa vietettin päivä metsässä, siitä lisää Treeniblogissa. Kun päästin kotiin, oli vastassa kaksi virtaa täynnä olevaa terrieriä. Tai no, ainakin yksi hyperaktiivinen. Samoilta jaloilta ajattelin sitten suunnata lenkille, jottei väsymys vie voittoa. Valitsin tällä kertaa reitin, jota mentiin usein lumien aikaan. Koskaan en ollut koittanut sitä kesällä. Hmm. Ei taideta mennä ennen lumia uudestaan. Alku oli ihmisen pituista varvikkoa/heinää/puskaa. Ansalla oli vakeuksia uskoa, että tästäkö nyt siten pitäisi mennä läpi. Noh, vuorotellen minä ja Maisa tehtiin tietä. Sitten kun meni oikein risukoksi, niin Maisakin jättäytyi peesiin. Pieni pätkä hiekkatietä ja taas jatkui sademetsä. Missäs ne punkit nyt taas majaileekaan. Jossain tälläisessä kenties:

Jos juoksee kovaa tai istuu hiljaa paikallaan, niin eihän ne löydä?

Ei ainakaan tähän mennessä.

Kotona tapahtuu kummia. Helmin takireys alkaa lipsua. Miten siinä nyt näin on päässyt käymään?

Ei hyvänen aika Helmi, ryhdistäydy.

Ja ei, nämä eivät ole lavastettuja.