Bedlingtonit ovat tehneet historiaa: osallistuimme Agirotu-tapahtumaan joukkueella, johon kuului, kilpailun hengen mukaisesti,  neljä (4) bedlingtoniterrieriä! Syöksylampaat syöksyilivät kuka mihinkin suuntaan, mutta pääasia ei ole voitto vaan maaliintulo. Neljästä koirasta siihen pääsi kolme, joten sopivasti jäi hampaankoloon ensi vuotta varten.

Joukkueeseen kuuluivat:

(c) Mikko Remula

Joukkueenjohtaja Siru & Beta (2-luokkalainen, ammattilainen), Suvi & Ansa & Yuki sekä Saana & Savu

Starttasimme Ansan kanssa ensimmäisenä. Kaikki sujui kuin rasvattu, ensimmäiset kaksi estettä. Sitten tuli puomi/keinu/mikäliekammo, ja tuomari alkoi käsijumpan. Kuvat (c) Mikko Remula

Puomi päästiin kuin päästiinkin kunnialla loppuun, samoin pituus.

Mutta kuka ihme toi radalle mustan aukon?

Ei, ei me tonne mennä. Eikä menty.

Savun mielstä tälläinen kasa lautoja on aivan liian outoa.

Mee ite.

Alkuvaikeuksien kautta hienosti maaliin.

Yukilla oli lainaohjaaja eli minä. Lähdössä kaikki hyvin, Yukilla virtaa, Suvilla palaneet olkapäät.

Ensimmäisen esteen jälkeen molemmilla on selvä suunta.

Ne vaan eivät olleet samat.

Eikä me sitten päästy yhtäaikaa maaliin.

"Siis hehkeet sääret sulla!"

Kaikille, jotka vielä tässä vaiheessa ehtivät vatsakrampeiltaan katsella radalle, tuli joukkueen konkariparivaljakko näyttämään, miten nollarata tehdään, ja mihin edelliset voivat yltää jahka käyvät vielä muutamissa reeneissä.

Syöksylampaille jäi nälkä. Katseet ensi vuoteen.

(c) Mikko Remes

Mites ne kattoo eri suuntiin?