Pitkään traumatisoineen heinäkuisen HAU Openin startin jälkeen uskaltauduin melkein kotikentällä, oman seuran kisoissa, jälleen Maisan kanssa radalle. Lähdön ajattelukin aiheutti koko lajia kohtaan puistatuksia, mutta päätin ottaa härkää sarvista. Huuto oli taas melkoista, joten luotto ei ollut kovin korkeella. Mutta kyllä kannatti: ensimmäinen startti ja Maisa pysyi lähdössä!! Aivan uskomatonta. Kolmas rima tuli alas, ja pari todella huonoa ohjausta, mutta yleisfiilis jäi reilusti plussalle. Seppo Savikko oli piirustellut tälläisen hyppärin:

Ja se meni meiltä näin:

En tiedä oliko onnistumisen tunteella jotain vaikutuksia, mutta agiradan startti menikin sitten näin:

Huomasin videolta, etten katsonut yhtään taakseni, mitä tein ekalla radalla. Mene ja tiedä millä oli vaikutusta. Mutta jos Maisa keräsi pisteet ekalta radalta, niin Suvi keräsi kyllä tokalta. Viikon psyykkaaminen autto. Radalle ei pääse omin luvin. Hyvä minä. (Ja ai että otti päähän!) Muut teki tälläisen radan:

Ja kotona avattiin kisakalenteri.