Paljon tapahtuu, vaan raportointi uupuu. Vihdoin ollaan saatu toinen kymmenen senttiä näkyviin väliaidasta eli enää 80 senttiä jäljellä.Tintti tuli perjantaina kyläilemään emännän ja isännän suunnatessa etelän lämpöön. Ollaan nautittu aurinkoisesta pakkassäästä, mutta eilen osuttiin lenkkeilemään tietenkin siihen ainoaan lumikuuroon. Se ei kuitenkaan menoa hidastanut, kamera vaan täytyi laittaa suojaan jossain vaiheessa.

Tintti.

Ei mikään hullun kiilto silmissä.

Maisa ei ihan jokaista leikkiä kuitenkaan ymmärtänyt, vaikka siihen liittyikin Keppi.

Tämä oli enemmänkin Maisan mielessä.

Tänään saatiin nauttia auringosta myös lenkin aikana, ja kamera oli taas matkassa. Koko aamun oli saatu seurata näitä isompia nelijalkaisia takapihalta, ja vähän epäiltiin, että noinkohan pääsee normi reittejä lenkkeilemään. Onneksi nämä skabat olivat kuitenkin sisällä.

Eilen tarttui mukaan uudenlainen narupallo, kokonaan kuminen tennari, ja kunnon käsilenkki. Katsotaan kuinka kauan se elää.

Silläkin saatiin perussetti aikaan. Luovutuksessa oli vähän enemmän haastetta.

Lisää kuvia viikonlopulta täällä, auringosta vaihtuu päivä.

Maisalla on juoksut pistäneet reenit hyllylle, ja jotenkin on myös tokotauko venynyt aivan liian pitkäksi. Juoksujen lisäksi pakkanen on lamaannuttanut meikäläisen, ja yksi koekin siinä meni sivu suun. Koe olisi ollut vielä voittajaa, mutta sen  jälkeen on ollut kovassa mietinnässä, että mihin luokkaan seuraavaksi - ja mietintä jatkuu. Edetään fiilispohjalta, ja sen mukaan miten kokeista saa paikkoja. Reenimotivaatio on kuitenkin hyvää vauhtia nousussa niin Ansan kuin Maisankin kanssa, ja perjantaina Ansa pääsi tuuraamaan Maisaa piirin reeneihin. Oltiin kuitenkin tällä kertaa ainoina paikalla, aika kun ei ole kaikista paras: perjantai alkuilta. Reeneistä lisää tuolla toisaalla. Maisan juoksujen ja Ansan hetkellisen mahan myllerryksen takia ei kuitenkaan tarvinnut viettää agitonta viikkoa, vaan sain lainareenattaviksi Seran ja Saagan. Iältään ja taidoiltaan likat ovat erilaisia, ja lisäksi molemmat hyvin erilaisia kuin Maisa, joten oli tosi hauskaa ja opettavaista päästä ohjaamaan vieraita koiria. Kiitos Sannalle siitä! Jaanaa ja Elinaa on puolestaan kiittäminen virtuaalisesta potkusta persuuksille, ja sen tuloksena ilmoitin Ansan möllitokoon kuukauden päästä. Luokkaan nakki. Siinä tuli motivaatiota ja tavoitetta kertarysäyksellä.

Muutama viikko sitten Tampereen porukka oli viikonloppukylässä ja samalla käytiin porukalla bedlington-lenkillä Sipoon koirametsässä. Hilma joutui juoksujen takia jäämään vääränrotuisen kanssa kotiin, joten mukana meillä oli Ansa, Helmi ja pikkuinen Elsa-pelsa. Elsalla on aivan mielettömän hieno väri, vaikka eihän tuo toki vielä kovin vanhakaan ole. Pikkuisen Elsaa jännittää uudet asiat, mutta hetken päästä on jo mukana menossa. Lenkillä koettiin hämmentävä hetki kun siellä oli myös Elsa-look-alike Lilu:

Ja tässä Elsa:

Mukana lenkillä oli myös Ansan veikkapoika Toivo, ja siskolikka Kajo. Toivoa ei paljon 15 pakkasastetta hidastanut, tossukin jäi matkan varrelle.

Kiitos kaikille mukavasta lenkistä, ja keväällä uudestaan! Lisää kuvia ystävänpäivän lenkiltä löytyy täältä.

Jaahas, nyt ollaanpäästy jo puoleen väliin helmikuuta, Taidetaan olla jo aika liki edellistä kirjoitusta. Joten jatketaan taas seuraavalla kerralla. Toivottavasti lyhyemmällä aikavälillä.