Viime aikoina olemme Maisan kanssa aktivoituneet kunnolla kisakentillä molemmissa lajeissa; agikentillä ja ennen kaikkea tokokehissä. Agissa keskiverto tuloksekkaasti, mutta tokossa toisin. Senpä takia on täälläkin blogissa ollut aika hiljaista. Luulin, että olimme valmiita EVL:ään, mutta kisakirja kertoo karua tarinaa jostain ihan muusta. Seitsemästä erikoisvoittajaluokan kokeesta meillä on saavutuksena vain yksi 3-tulos, 4 nollaa ja vielä viimeisenä kaksi keskeytystä. Todistusaineiston valossa voimme yksimielisesti todeta, että me ei olla vielä valmiita tähän luokkaan.

Yksittäiset liikkeet Maisa osaa, ja onpa tuo kolmostulos kokeesta, jossa kaikki vedettiin yhteen putkeen. Periaatteessa voisi siis ajatella, että kestävyyskin oli ihan kunnossa. Mutta ei. Toukokuisesta Inkoon kokeesta lähtien ollaan tasaisen varmasti menty epävarmempaan suuntaan, minkä näin jälkikäteen huomaa varsin selvästi myös itse. Inkoon paikallaolojen aikana satoi vettä kuin saavista kaatamalla, ja Maisa nousi paikalla oloista, molemmista. Ensimmäistä kertaa. Yhdestä paikalla istumisessa oli lähtenyt sitä ennen heti seuraamaan, mutta istui välittömästi palautettuna kaksi minuuttia. Inkoon loppukoe meni ihan mallikkaasti korkeessa vireessä. Ulvilan kokeessa (11.8.) istuminen pieleen, muutoin kuumuuden vietyä terävimmän kärjen ihan ookoo. Porissa (17.10.) nousi istumisen, inisi paikkamakuun, räjähti käsiin kehässä. Kotkassa (6.11.) nousi paikallaolon, ennakoi maahanmenon, inisi ja haukahti; ohjaaja keskeytti. Kangasniemellä (14.11.) istui minuutin ja nousi, makuu 10(!!), seuruu, idari ja luoksetulo 0; söi lunta, teki kaksi väärää idarissa, eikä edes nanosekuntia miettinyt pysähtyvänsä luoksetulossa, vaan täräytti eteen niin, että nytkähdin; ohjaaja keskeytti.

Viimeiset kokeet ovat olleet pelkkää jännittämistä paikalla istumisen suhteen, ja niinpä ne ovat järjestelmällisesti menneet pieleen. Istuminen tuntuu olevan Maisalle jotenkin löysä liike, ikäänkuin unohtaisi, että mitä oltiin tekemässä, eikä pidä sitä ihan pakollista. Tänään sen huomasi hyvin, kun pystyi katselemaan koko ajan koiraa tummennettujen auton lasien läpi. Vieressä ollut belggari nousi heti, ja melko pian sen viereinen koira. Trafiikkia oli siis jonkin verran, mutten usko sen vaikuttaneen mitenkään. Maisa katseli kyllä että mitä tapahtuu, muttei sen pahemmin kiinnittänyt niihin huomiota. Paljon kiintoisampi oli lumikökkö, joka piti tarkistaa. Se siis istui, ei nyt järin levollisesti, mutta istui kuitenkin, minuutin, ennen kuin ihan ilman mitään ärsykettä nousi haistamaan kökköä metrin päässä edessään. Tämä oli eka koe, kun tuomari kutsui koiran viereen, mikä oli todella hyvä, että Maisa sai palautteen mun jäätävänä olemuksen heti, kun teki mokan. Muissa kokeissa se on ollut ihan ookoo nousta seisoon. Olin kuin juuri viritetty viulunkieli, kun siinä seisoin loppuajan ja odottelin makuuta. Hyvin vähäeleisesti vapautin ja otettiin perusasento uudelleen. Kumarruin ja silittelin rauhallisesti, sekä kuiskasin painokkaasti, että "nyt nätisti". Ja niinhän se oli. Vitsit että oli loistava fiilis makuun jälkeen! Maisa makasi hyvin valppaana, mutta rauhallisena haistelematta, maistelematta ja inisemättä. Mahtavaa!! Pientä ininää alkoi tosin kuulua loppuasennossa, mutta tuomari ei kai kuullut. Mutta kyllä helpotti. Se olisi ollut marttakerholle uusi jäsen, jos makuu olisi kosahtanut.

Noo, varmaan oli liian hyvä fiilis, kun seuruu olikin jotain kaameeta. Tosi hienoa silloin kun seurasi, mutta juuri satanut lumi oli lähes hevosen peen veroista kultaa. Jouduin antamaan neljä lisäkäskyä, joten se siitä ja sen kestävyydestä. Tuomari kommentoi, että "näkeehän sen, että se osaa, mutta kontakti tipahteli lumensyönnin takia". Voi nenä. Idarissa Maisa päätti, että seiso, seiso, istu on parempi. Luoksetuloon kävellessä alkoi sanainen arkku jälleen laulaa, ja ohjaajalla otsasuoni tykyttää, kun tuomari oli tiukka äänenkäytöstä. Tai no, siis säännöt EVL:ssä on tiukat. Tiesin jo perusasennosta lähtien, että tässä mennään ja lujaa. Ja niin tehtiin. Päin tuli niin että rytisi, ilmekään värähtämättä, vaikka kuinka huito revähdykseen asti. Kiitos ja näkemiin. Tuomari hymähti, että vähän arvelikin, ja olisi antanut kohta varoituksen haukkumisesta. Kiva että kerettiin alta pois.

Jälkikäteen voi taas olla ah niin ihanan viisas, että oli vain pitänyt jättää menemättä viimeisiin ilmoitettuihin kokeisiin, kun ongelma(ie)n laatu ilmeni. Ongelma on siis vire, ja sen paljous. Plus, että Maisa ei osaa paikalla istumista liikkeenä. Yksin se menee vaikka maailman tappiin, mutta jotenkin se ei osaa sitä heti, kun siitä tehdään rivissä liike. Sama homma on tullut esiin reeneissä. Yksin mallikkaasti, mutta yhdenkin kaverin kanssa tarvitsee palauttaa. Harmillisen vähän ollaan reenattu kavereiden kanssa, minkä takia ei tätä olla saatu kitkettyä - näköjään.

Vireen kanssa aletaan siis tehdä töitä ja rankasti. Jotenkin tuntuu kurjalta, mutta luulen, että agin innostuksen kasvaessa tokon keskittyminen on kärsinyt. Maisa ei enää erota niitä kahta viretilaltaan toisistaan, joten peiliin on vain katsottava. En tokikaan ole antanut sen huutaa tokokentällä, mutta vire on ollut aivan liian katossa reenatessa. Ihme kyllä se pystyy tekemään niin kiepeissä, mutta on ollut suuri virhe yhdistää noin kova viretila tokon tekemiseen. Olisihan se pitänyt tietää. Jotenkin sitä virettä on vaalinut kuin katoavaa luonnonvaraa, ettei ole halunnut ajatellakaan sen laskemista. Nyt vain ollaan siinä pisteessä, missä voi vain olla jälkiviisas. Kokeet on yhtä palavan papattimaton pitämistä käsissä kuilun reunalla. Vai mitä sanotte:

Pori 17.10. tuomari Ilkka Stén

Paikalla istuminen 0

Paikalla makaaminen 9

Seuraaminen 8,5

Idari 7

Luoksetulo 6  vähän lisäkäskyjä...

Ruutu 0  merkki ei löytynyt (keltainen muoviämpäri)

Ohjattu 9,5  Hyvä!

Metalli 9 perus

Tunnari 0 Teki töitä, mutta luovutti ja otti viereisen?!?

Kaukot 9

EVL0 180p.

***

Kotka 6.11. tuomari Tommi Varis

Paikalla istuminen 0  Rapsutti, nousi ja hipsi; istui kehän etulaidassa, kun palattiin.

Paikalla makaaminen 0 Ennakoi, piippasi, tönäsin lähteissä(??), haukahti.

--> ohjaaja keskeytti

***

Kangasniemi 14.11. tuomari Marko Puranen

Paikalla istuminen 0 Nousi minuutin päästä.

Paikalla makaaminen 10 Valpas, mutta rauhallinen

Seuraaminen 0 Söi lunta, neljä lisäkäskyä, tehdessään hienoa.

Idari 0 Seiso, seiso, istu

Luoksetulo 0 Kaksoiskäsky seisomiseen, läpijuoksu ja törmäys.

--> ohjaaja keskeytti

***

Tänään tein kaikki aamun valmistelut toisin, ja itseasiassa kaupan päälle koko viikonloppu oli Maisalle matkailua; oltiin kaksin matkassa Jyväskylän reissulla. Annoin ensimmäistä kertaa kokeiden historiassa aamuruuan. Tämä neuvo tuli isännältä edellisen kokeen jälkeen. "Mitä jos antaisit sille ruokaa, ettei se olisi niin nälkäinen." Hmm. Ehkä sillä oli karvan verran vaikutusta positiiviseen suuntaan alkuvamisteluja tehdessä, mene tiedä. Vielä tarvitaan kuitenkin muita keinoja, kuin aamuruuan antaminen. Tähän panostetaan nyt, ja pidetään tauko kokeissa, kunnes ollaan löydetty ratkaisu ja saatu pakka kasaan. Jätetään myös agikisat tauolle määräämättömäksi ajaksi.

Kyllä se tästä ja työvoittohan se sitten tulee olemaan, kun pakka on kasassa, mutta tällä hetkellä harmittaa. Ja tuntuu vähän kädettömältä.

****************

No, sitten siihen vapaaseen huutolajiin. Viime viikonlopun oman seuran kisoissa yksi hyppyrata HYL. Tsiikatkaa. Koiralla virettä.

Pääsin myös koittamaan tälläistä pikkumustaa. Niihin pitää lukea ensin käyttöohje. Luku yksi: Älä astu päälle. En onneksi niin tehnyt, mutta yhteistyö alkoi kulkea vähän liian myöhään. Hauskaa oli silti, kiitos Sarille!