Tänään oli vuorossa bedlingtonien ratajuoksureenit Vol.1. Viime hetkellä avautui kaksi paikkaa, joten otin tuon wannabe-bedlingtoninkin mukaan.

Ja vähänkö meillä oli mukavaa! Juoksut sujuivat sutjakkaasti, ja kaikki lähtivät vieheen perään. Junnut hauskuuttivat ensimmäisillä kahdella vedolla yleisöä, mutta kun letti saatiin pois silmiltä, niin johan lähti lyyti kirjottaan! Kajo oli ihan huippu; välillä hyppi, loikki, saalisti ja jäljesti.

Siskonsa juoksi välillä ympyrää ja edestakasin. Kun se viehe vaan katosi. Mihin veitte sen?

Viimeisellä vedolla Kajo oli kuin vanha tekijä konsanaan:

Pikkumies pääsi myös radalle. Kuura oli niin pätevä!

Siskojen veli Toivo osasi myös juosta, ja lujaa juoksikin!

Ansa hiffasi niinikään viimeisellä vedolla, pinni päässä, että mihin se viehe oikein menikään.

Helmi, Wäinö ja Onni, tuo konkarien kaarti, olivat heti liekeissä. Vapiskaa.

Tässä Onnin tyylinäyte.

Ja vielä täytyy mainita, että Maisa, siis meidän Maisa, saalis-ei niin-viettinen ja taistelu-ei niin-tahtoinen eläin, a) ymmärsi, mitä tehdä b) tarttui vieheeseen c) repi sitä vieraan kanssa. Siis c) taisteli rievusta vieraan kanssa kuin mikäkin terrieri! Way to go Maisa! Kyllä seura tekee kaltaisekseen.