Ajeltiin viime lauantaina Maisan kanssa Kotkaan agikisoihin. Kisat oli kuplahallissa, jossa oli pyöröovi. Helpoksi ei siis sisäänpääsyä tehty, mutta hyvin Maisa haltsasi pyörivän oven. Ja kerrankin oli kippurahännästä hyötyä - ei ainakaan ollut vaaraa jäädä oven väliin. Hallissa oli kyllä mukavat puitteet kisata ja järjestelyjenkin puolesta pisteet järjestäjille, hyvin toimi kaikki, ja koko ajan tiesi missä mennään.

Pohja oli meille uusi, tosi lyhyt hiekkatekonurmi, joka oli mun mielestä enemmänkin matto, kuin nurmi. Maisakin tuntui sitä ekalla radalla vähän testailevan, sen verran harkittuja sen hypyt olivat. Mutta eipä se menoa haitannut, ekalta radalta 0 ja 2. sija! Aika ei päätä huomannut, ja meidän perässä oli monta nopeampaa, mutta osan laitan alustan piikkiin. Joka tapauksessa, kaikki kontaktit aivan upeasti, ja kepeille menokin hallittu ja hieno. Hyvä Maisa! Tuomarina meillä oli oman seuran Anne Viitanen, joka olikin tehnyt ihan mukavat radat ykkösille, ei pelkkää suoraan juoksua. Ekaoli siis agirata ja se näytti tältä:

Tulokset kokonaisuudessaan täällä.

Toinen oli hyppäri, joka kosahti juurikin siihen mihin pelkäsinkin. Tosin ei juuri sillä tavalla, miten olin ajatellut. Tilanteen olisi vielä erittäin hyvin seivata, mutta tällä kertaa se oli todellakin ohjaaja, jolla ei herneet pysyneet pussissa. Rata näytti tältä:

Rataan tutustuessa ongelmaksi osoitautui kohta hypyltä (8) kepeille (9). Rohkeimman ja parhaan suunnitelman mukaan olisin tehnyt kepeille takaa leikkauksen, mutta en sitten uskaltanut. Sitä ollaan kyllä reenattu, mutta ei niin paljon, että olisin voinut olla siitä 100 varma. Joten ajattelin, että ei lähdetä reenaamaan kisoissa. No sitten mietin persjättöä, mutta olin ihan varma, että Maisa hukkuu siinä. Viimeiseksi vaihtoehdoksi jäi valssi noiden välissä, koska kepin jälkeinen ansaputki oli sen verran jännittävä, etä keppien oikealle puolelle oli päästävä. Jos tulee kiire rataantutustumisessa jo valssin tekemisessä tuohon, niin mitenkähän ajattelin ehtiä sen koiran kanssa? No niinpä. Ei mitään saumaa ehtiä valssaamaan tuossa, ja niinpä sitä mentin sitten keppien vasenta puolta. Maisa ylivarmasti haltuun keppien jälkeen ja kuljetus putkelle (10). Kuljettaessa ehdin miettiä, että mitäs hiivattia, koirahan ON tässä kädessä. Miten sen saa irti? Tyrkkäämällä sen putken suun ohi. Voi räkä ja rähmä, mikä amatööri. Siinä käsikädessä kulkien meninsitten niin kauas, että ehdin hukata Maisan persjätössä väärälle puolelle ja otettiin vielä renkaaltakin kielto. Vitsit mikä tunari kuljettaja. No, aina ei voi onnistua. Loppu rata menikin siten löysin rantein ja siitä syystä aivan putkeen. Hitsit, että ärsytti toi kohta. Kannattiko taas tutista, ennen kuin mitään oli tapahtunut. Mutta tulos silti alle ihanne ajan ja sijoitus 4. Yhtään nollaa ei tullut hyppäriltä.

Mutta summa summarum: kannatti lähteä Kotkaan, koska nyt on kakkosluokka enää yhden päässä. Seuraava mahdollisuus on pääsiäismaanantaina Purinalla.