Eli olemme ylittäneet riman ja aloittaneet Maisan kanssa kisaamisen. Olkoot se leikkimielisesti mölleissä, mutta kisaaminen enivei. Ja siis virallisissahan on sitten veren maku suussa.

Mutta ei pöllömmin tuloksin kuitenkaan, oltiin toisissa mölleissä ihan kakkospallilla puhtaalla radalla. Ja kolmen kisan kokonaiscupissa sijalla 5. Harmillista ettei osallistuttu ensimmäiseen kisaan, kun olis pitänyt se veikkapoika tiputtaa sieltä cupin ykköspallilta pois. (Onneksi olkoon Nappi ja Anu )

Näihin kahteen kisaan ja neljään starttiin mahtuukin sitten aikamoista menoa. Aivan totaalisesta sähellyksestä ihan kelpo rataan. Saatte itse päätellä. Koska en ole saanut näitä päivityksiä tehtyä silloin kun ne olivat ajankohtaisia, niin en päällimmäisiä tunnelmia voi kirjoitella, muuta kuin että kivaa oli.

Lupa nauraa.

Eka rata 23.4.

Toka rata 23.4. osa 1

Toka rata 23.4. osa 2

Eka rata 28.4.

Tokan radan lähtö 28.4. (Nappi, syytän sinua)

Se, mitä on tullut varmasti opittua on se, ettei veikkapoika Nappi saa olla mailla eikä halmeilla, mikäli on tarkoitus pitää Maisa radalla. Tai saada se sinne. Jos Maisalta kysyttäisiin, mitä se ottaisi autiolle saarelle mukaan, olisi vastaus yksinkertainen. Nappi. Ei edes lihapullia, vaan vain ja ainoastaan Nappi riittää. Siinä ei ole Suvi mitään saati sitten HK:n sininen. Että terveisiä vaan.

Ansa pääsi myös maistelemaan ja haistelemaan agilitykenttien ilmaa. Edelleen: nuorena se on vitsa väännettävä. Vielä ei kuitenkaan lähdetty mölliradalle, vaan Ansan pääasiallisena tehtävänä oli ihastuttaa yleisöä. Ja Suvin vastailla kysymyksiin rodusta. Vaikka kyllä siellä muutama terrienin tunnistikin. Hienosti osaa pikkuinen olla, eikä ota ressiä mistään eikä kestään.

Sitten olen saanut luottamustehtävän kisata Ella-beaglen kanssa kesällä (kiitos Hannalle). Startattiin yksissä epiksissä (klik) ennen virallista starttia. Epikset menivät jokseenkin penkin alle, kun ohjaaja puristio niin rystysiä yhteen, ettei veri enää kiertänyt. Siinä hukkui sitten koira ja ratakin, mutta startattua tuli kuitenkin. Virallisiin uskaltauduttiin siten vappupäivänä Vantaalla. Ja selvisin kuin selvisinkin maaliin ja vielä ilman hyllyä. Kyse oli siis mun selviämisestä, Ella kyllä osaa.  Harmilliset pari virhettä ja 10RV, mutta ei se mitään, me oltiin loistavia! Ja päästiin neljännelle sijallekin. Ei kun uutta putkeen, tää on kivaa! (kuten kuvasta näkyy)

Kuva (c) Hanna Smolander

Aivan pakko laittaa loppukevennykseksi kuva Napin ja Anun palkintokirjasta. Ei kun kalastamaan vain.